Mannilan Kartanon historia
Mannilan historiallisesti rikas kartano sijaitsee Keski-Suomessa Saarijärvellä.
Päärakennus on rakennettu 1880-luvulla.
Mannilan tila on syntynyt Kantalan tilaa halottaessa kahtia v. 1680. Tila on siten vanhimpia Saarijärven kantatiloista. Tilaa hallitsi 1700-luvun alussa kirkkoherra Alopaeus ja hänen jälkeensä korpraali Logren vuodesta 1748 lähtien. (Kallio 1972, s.263-264). 1780-luvulta 1850-luvulle tila oli maanmittari Matias Hackzellin suvulla. 1860-luvun alussa Mannilassa asui hovioikeuden auskultantti Paul Roschier. Myös maanmittari Hackzellin leski Juliana asui Mannilassa seuranaan Wilhelmiina Roschier vuoteen 1875 asti, jolloin Juliana Hackzell kuoli ja Wilhelmiina Roschier muutti Kolkanniemessä asuneen sisarensa Augustan kanssa Palavasalmen rannalle koivurantaan. Mannila siirtyi Matti Malbergin omistukseen. (Aarne Tavaila Samossa 23.6.1954; Kallio 1972,s.315).
Vuodesta 1887 lähtien Mannilan taloa omistivat August ja Selma Mannila. August Mannila toimi lukuisissa kunnallisissa luottamustehtävissä ja tila oli maatalouden alalla edelläkävijä Saarijärvellä. Tilasta oli erotettu 1930-luvulle mennessä 12 torppaa. August Mannilalla oli maanviljelyksen ohella jonkin aikaa vuosisadan vaihteessa Saarijärven rannassa saha ja mylly. Hänellä oli myös Saarijärven ensimmäinen auto (v.1906) sekä ensimmäinen moottoripyörä (Sampo18.3.1971).
Mannilan nykyistä päärakennusta vastapäätä on muistitiedon mukaan ollut asuinrakennus, jossa mm. piirilääkäri Elien Waren asui Saarijärvelle tultuaan. Tämä rakennus kuitenkin paloi juuri tuolloin 1890-luvulla. Nykyisen päärakennuksen toisella puolella oli punainen L:n muotoinen rakennus, jonka toinen pää oli August Mannilan aikaan aina vuokralla (huoneen ja keittiön asuntoja), vuokralaisina olivat mm. tuomari Tähkäpää, tuomari Sulamaa ja tuomari Mäkinen. Talon toisessa päässä oli kestikievari 1930-luvun puoliväliin asti (Lento1963, s.487 ja 489). Tämä rakennus on nyttemmin purettu. Mannilan varsinaisen päärakennuksen rakennutti 1880-luvulla August Mannila. Aikanaan päärakennuksen toinen pääty oli ns. herrainpuoli, jossa isännänhuoneen lisäksi oli sali ja avara eteinen. Talon keskellä olivat makuuhuone, lastenhuone sekä kolme kammaria sekä toisessa päädyssä keittiö ja palvelusväen ruokailuhuone. Yläkerrassa oli avovintti.
Pihapiirissä oli lisäksi jäljellä iso aittarivi sekä liiterit. Aittojen takana oli 30 lehmän navetta, jota oli uusittu 1930 sekä 10 hevosen talli (rak.1926). (Suomen maatilat V 1933,s.942). Karjanhoito loppui Mannilassa viime sotien jälkeen. Tien toisella puolella oli lisäksi riihi sekä kaksi työväenasuntoa Niukkala ja Nokkala. Tilan rakennukset rapistuivat ja maat jäivät viljelemättä, kun tila oli pitkään jakamattomana August Mannilan kuoltua v. 1934. Tilaa hoiti Almar Mannila aina 1960-luvulle asti. Tila jäi lopulta Almar Mannilan pojalle Matti Mannilalle, joka myi tilan rakennuksineen Saarijärven kaupungille. Päärakennus on peruskorjattu 1985-86. Sen ulkoasu on säilynyt ilmeisesti ulkomaalausta lukuunottamatta alkuperäisessä asussa, mutta sisätiloissa on tapahtunut muutoksia käyttötarkoitusta muutettaessa.
Tekstit ja kuvat ovat Saarijärven Museolta.